Paavo Haavikko
25. tammikuuta 1931 Helsingissä syntynyt Paavo Juhani Haavikko on ehdottomasti yksi Suomen merkittävimmistä nykyrunoilijoista. Mm. kirjailijana, kustantajana, kolumnistina ja elokuvakäsikirjoittajanakin kunnostautunut Haavikko on julkaissut yli 70 teosta, ja hänen runokokoelmiaan on käännetty ainakin 12 kielelle.
Haavikon ensimmäinen runokokoelma Tiet etäisyyksiin ilmestyi vuonna 1951, ja näin runoilijan tuotanto on jatkunut yli 50 vuotta. Runojen lisäksi Haavikko on kirjoittanut proosateoksia (Lasi Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä) ja näytelmiä (Münchhausen, Sulka). Kolumneja Haavikko on kirjoittanut muun muassa Uuteen Suomeen sekä Suomen kuvalehteen. Kirjailijakuvan monisärmäisyyttä lisää se, että
Haavikko on myös rakkauden runoilija, erootikko, läpi tuotantonsa, johon mahtuu
erilaista kirjallisuutta yrityshistorioista ja
oopperalibretosta agenttiromaaniin, sekä keskeislyriikasta ja taloustieteellisistä aforismeista
kuunnelmiin.
Haavikko toimi Otavan kirjallisena johtajana 1967-1983 ja perusti kustannusyhtiö Art Housen. Filosofian kunniatohtorin arvon Haavikko sai Helsingin yliopistosta 1969, mahdollisesti nuorempana kuin kukaan muu. Akateemisia opintoja hän ei harjoittanut vaan toimi jo nuoresta pitäen liikemiehenä. Alan sanasto ja ajattelutapakin näkyvät hänen runoissaan.
Suorapuheinen Haavikko on leimautunut "valtakunnanpessimistiksi" omitakeisilla mielipiteillään. Hän on arvostellut muun muassa uuden oopperatalon rakentamista, Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi, sekä poliisin toimintaa Mikkelin panttivankidraamassa. Myös Vuonna 2006 ilmestyneessä Ei. Siis kyllä-kirjassa Haavikko ottaa kriittisesti kantaa Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen.
Haavikko on ansioitunut myös elokuvakäsikirjoittajana. Hän teki alkuperäisen käsikirjoituksen Alfred Kordelinin murhasta kertovaan elokuvaan Mommilan veriteot 1917 (1973) sekä toimi yhtenä käsikirjoittajana Maunu Kurkvaaran elokuvassa Menestyksen maku (1983). Hänen tunnetuin työnsä elokuvan alalla on kuitenkin 1982 ilmestynyt Kalevalaan pohjautuva käsikirjoitus neliosaiseen, Kalle Holmbergin ohjaamaan TV-sarjaan Rauta-aika.
Tunnustuksia:
Kirjallisuuden valtionpalkintoja eri vuosina
Eino Leinon palkinto 1963 (ei ottanut vastaan)
Aleksis Kiven palkinto 1966
Neustadtin kansainvälinen kirjallisuuspalkinto 1984
Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto 1993
Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto 1996
Poeta Finlandiae, vuoden runoilija, 1996
Runo Tuuliöinä (1953)
Mihin me lopumme mihin me lopumme
niin kuin väsyneet eläimet
armon laaksoihin
ilman jumalaa ilman jumalia
mistä me tulemme meren ilosta
niin kuin meri ensin tuli
olematta meri kenenkään kutsumana
meren ilosta meren ilosta
Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Haavikko
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9vxr.htm
25. tammikuuta 1931 Helsingissä syntynyt Paavo Juhani Haavikko on ehdottomasti yksi Suomen merkittävimmistä nykyrunoilijoista. Mm. kirjailijana, kustantajana, kolumnistina ja elokuvakäsikirjoittajanakin kunnostautunut Haavikko on julkaissut yli 70 teosta, ja hänen runokokoelmiaan on käännetty ainakin 12 kielelle.
Haavikon ensimmäinen runokokoelma Tiet etäisyyksiin ilmestyi vuonna 1951, ja näin runoilijan tuotanto on jatkunut yli 50 vuotta. Runojen lisäksi Haavikko on kirjoittanut proosateoksia (Lasi Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä) ja näytelmiä (Münchhausen, Sulka). Kolumneja Haavikko on kirjoittanut muun muassa Uuteen Suomeen sekä Suomen kuvalehteen. Kirjailijakuvan monisärmäisyyttä lisää se, että
Haavikko on myös rakkauden runoilija, erootikko, läpi tuotantonsa, johon mahtuu
erilaista kirjallisuutta yrityshistorioista ja
oopperalibretosta agenttiromaaniin, sekä keskeislyriikasta ja taloustieteellisistä aforismeista
kuunnelmiin.
Haavikko toimi Otavan kirjallisena johtajana 1967-1983 ja perusti kustannusyhtiö Art Housen. Filosofian kunniatohtorin arvon Haavikko sai Helsingin yliopistosta 1969, mahdollisesti nuorempana kuin kukaan muu. Akateemisia opintoja hän ei harjoittanut vaan toimi jo nuoresta pitäen liikemiehenä. Alan sanasto ja ajattelutapakin näkyvät hänen runoissaan.
Suorapuheinen Haavikko on leimautunut "valtakunnanpessimistiksi" omitakeisilla mielipiteillään. Hän on arvostellut muun muassa uuden oopperatalon rakentamista, Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi, sekä poliisin toimintaa Mikkelin panttivankidraamassa. Myös Vuonna 2006 ilmestyneessä Ei. Siis kyllä-kirjassa Haavikko ottaa kriittisesti kantaa Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen.
Haavikko on ansioitunut myös elokuvakäsikirjoittajana. Hän teki alkuperäisen käsikirjoituksen Alfred Kordelinin murhasta kertovaan elokuvaan Mommilan veriteot 1917 (1973) sekä toimi yhtenä käsikirjoittajana Maunu Kurkvaaran elokuvassa Menestyksen maku (1983). Hänen tunnetuin työnsä elokuvan alalla on kuitenkin 1982 ilmestynyt Kalevalaan pohjautuva käsikirjoitus neliosaiseen, Kalle Holmbergin ohjaamaan TV-sarjaan Rauta-aika.
Tunnustuksia:
Kirjallisuuden valtionpalkintoja eri vuosina
Eino Leinon palkinto 1963 (ei ottanut vastaan)
Aleksis Kiven palkinto 1966
Neustadtin kansainvälinen kirjallisuuspalkinto 1984
Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto 1993
Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto 1996
Poeta Finlandiae, vuoden runoilija, 1996
Runo Tuuliöinä (1953)
Mihin me lopumme mihin me lopumme
niin kuin väsyneet eläimet
armon laaksoihin
ilman jumalaa ilman jumalia
mistä me tulemme meren ilosta
niin kuin meri ensin tuli
olematta meri kenenkään kutsumana
meren ilosta meren ilosta
Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Haavikko
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9vxr.htm
12 kommenttia:
Pistämätön taktiikka!
ei tarvii kysyy kenen oma on paras :D muhaha.
No sehän on selvää :>
haha, hyvä et muutkin on samaa mieltä ;> ! hei mikä hitto tol yhel sanal on vikana :o
Meet sinne "muokkaa tekstiä" tjsp,
sit sielt maalaat sen sanan ja painat siint yläpuolelt sit värihommelii ja laitat sen vaalemmaks. Tol se pitäs korjaantuu ;)
MIKÄ MIES!!!! xD
SETÄMIES!
hahahah :D
hyi ku on ruma mies
The beaty is in the eye of the beholder moron
and Im a master of typos
:D
Lähetä kommentti