Eino Leino

Eino Leino oli yksi merkittävimmistä ja monipuolisimmasta suomalaisista runoilijoista. Hän kirjoitti runojen lisäksi, romaaneja ja käänsi proosaa ja runoutta, näytelmiä ja esseitä. Hän oli myös aikansa huomattavimpia lehtimiehiä.
RUNOUS
Useat Leinon runoista ja runosuomennoksista ovat tuttuja lauluina ja kuorolauluina, joita sävelsi mm. Jean Sibelius ja Toivo Kuula. Runoilijana Leino oli tunnettu kaikkitaitoisuudestaan ja nopeudestaan. Ehkä tunnetuimmat runonsa hän julkaisi vaivoin 20-vuotiaana. "Elegia" on varhaistuotantoa, jonka Leino kirjoitti teokseen 'Halla' 1908 ja Nocturne", (Ruislinnun laulu korvissani...)
PROOSA
Leinon ensimmäinen varsinainen romaani oli Tuomas Vitikka, joka ilmestyi v. 1906.
Pakinat
Leino oli myös lyhyen proosan mestari. Hän kirjoitti nimimerkillä Mikko Vilkatus kulttuuripolitiikkaan keskittyneitä pakinoita päivälehteen (19oo-1904). Liberaali Leino pilkkasi pakinoissaan iskevään tyyliin vanhasuomalaisia, kuten jo vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä maineeseen noussutta V.A.Koskenniemeä, joka aikanaan kohosi akateemikoksi.
TEOKSET:
mm.
Helkavirsiä (1903)
Yökehrääjä (1897)
Kaunosielu (1904)
Tuomas Vitikka (1906)
Johan Wilhelm (1900)

RUNO ( Nocturne)
Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.