perjantai 9. toukokuuta 2008

Kalevala

Nooonii eli, koska Kalevala on Suomen kansallis eepos, merkittävä teos ja kaikille tuttu, on eeeerittäin tärkeää ottaa kyseinen teos esille myös meidän mahtavassa esitelmässämme. Kiivaan aivotyöskentelyn ja muutaman aiheenvaihdon seurauksena päätimme ottaa katkelman Joukahaisen kommelluksista osaksi tätä projektia. Kyseinen katkelma on runosta kolme, siis se loppupuolen pätkä jossa Väinämöinen kohtaa Joukahaisen tiedettävin seurauksin. Luvassa jonkinlaista analysointia runon sisällöstä.


opettajan suusta: "Joukahainen ja väinämöinen joutuu suolla vastakkain, keskellä kesää reellä ajettaessa. Koska siis teitä ei ollut, puisilla jalaksilla pääsi mainiosti. Siinä kulttuurissa nuorempi väistää vanhempaa varsinkin kun on shamaanista kyse. Nuoren Joukahaisen isä on kuollut, ja hän otattelee vanhan väinämöisen kanssa. He joutuvat kilpalaulantaan kun Joukahainen sanoo olevansa mahtavampi shamaani. Joopajoooo ja Väinämöinen kysyy, että mitä Joukahainen sitten tietäää. Tiedot eivät oikein vakuuta. Kaiken kukkuraksi Joukahainen sanoo olleensa maailmaa luomassa, vaikka Väinämöinen ja Ilmarinenhan oli maailman luonut. Pian Väinämöinen alkaa laulaa, jolloin Joukahainen joutuu polviaan myöten suohon. Joukahainen lupaa Väinämöiselle veneen, ei kelpaa. Pian ollaan polvia myöten suossa. Joukahainen lupaa hevosen, ei kelpaa. Rinnus hipoo suota. Joukahainen lupaa sisarensa Ainon, joka kelpaa! :D Aino ei ajatuksesta tykkää, äiti sitäkin enemmän. Epätoivoinen Aino hukuttautuu (gallel gallelan maalaus)ja muuttuu merenneidoksi, eli utunaiseksi(?)"

Ö

3 kommenttia:

Justus kirjoitti...

Normipäivä

Sannna kirjoitti...

haha täynnä virheit toi ku en meinan pysyy peräs ku se selitti niin innokkaast. :o

Iida kirjoitti...

ahahah mikä juoni xD