Eli, kokonaisuudessaan kurssihan sujui mainiosti ! Ryhmätyöskentelymme oli kerrassaan mahtavaa ja antoisaa alusta loppuun. Kaikki antoivat oman merkittävän panostuksensa rakentaessamme kokonaisuutta. Alku lähti räjähdysmäisesti liikkeelle, kuin kuula tykin suusta! :D Alkuhankaluuksista ei ollut tietoakaan, kuten kuulemma muilla ryhmillä oli pientä jäykkyyttä ilmassa.. Oppiahan tapahtui valtavasti. Runous tuli kauttaaltaan tutuksi ja avarsi ajatusmaailmaa. Opimme ymmärtämään runon kieltä ja tulkitsemaan sitä syvemmältä. Opimme käyttämään myös verkkoa oppimisvälineenä, joka toi ja tuo tulevaisuudessa varmasti oman mausteensa oppimiseen.
Olimme yliaktiivisia työkentelijöitä, ryhmähenkemme oli suorastaan ilmiömäinen ja kaikinpuolin toimiva. Tämä näkyy lopputuloksessa, joka ylitti kaikkien odotukset! Oppiminen tällä kurssilla lähti hyvin pitkälti itsestä ja rymästä. Työ oli ryhmän omalla vastuulla, opettaja antoi kuitenkin tarvittaessa neuvoja..
Toteutus ei ollut ihan ennakko-odotusten mukainen, vaan sitäkin parempi! Lopputuloksessa tuli ilmi ryhmämme monipuoliset taidot, sekä yhteinäisten mielipiteiden muodostuminen. Vastaavanlaisia kursseja lisää, kiitos.
ps. ei pidä unohtaa, että myös työmme esittely oli aivan omaa luokkaansa. Luonteva ulosanti toi luonnonlahjakkuuksista koostuvan ryhmämme parhaat puolet edukseen esille ja sai muut luokkalaisemme haltioitumaan. Heidän kasvojensa ihastunut punoitus loisti jopa miedän täydellisyytemme ylitse.
torstai 22. toukokuuta 2008
perjantai 9. toukokuuta 2008
Marssilauluja
Armeijaan kuuluu tietenkin kunnon marssilaulut, joita lauletaan kurkku suorana! Marssilaulut ovat tunnetusti rasistisia ja täynnä kirosanoja. Jokaisessa komppaniassa on omat riimit mutta sävel on aina sama joka paikassa ja niissä käytetään paljon loppusointuja! Olen ottanut muutaman ei rasistisen ja kirosanattoman marssilaulun sanat.
Drill Instructor -sävelellä:
Mother , mother can't you see, what the Army did to me!
Took away my beauty queen, now I f*** my M-16!
Father, father can't you see, what the Army did to me!
Took away my long black hair, now I've got a skin bold head!
Brother, brother can't you see, what the Army did to me!
Took away my pink Cadillac, now I drive an army truck!
Sister, sister can't you see, what the Army did to me!
Took away my tight blue jeans, now I'm wearing army greens!
Tahdon olla tykkimies,
taistelukenttien herrasmies.
Jääkäri tetsaa otsa hies,
tykkimies on tiedemies.
(Parola, PsPr, 1988)
Meistä tehäään jääkäreitä
Parolannummen sankareita
Ei maistu meille aamutee
Ainoastaan tee-äs-tee
(Parola, PsPr)
Drill Instructor -sävelellä:
Mother , mother can't you see, what the Army did to me!
Took away my beauty queen, now I f*** my M-16!
Father, father can't you see, what the Army did to me!
Took away my long black hair, now I've got a skin bold head!
Brother, brother can't you see, what the Army did to me!
Took away my pink Cadillac, now I drive an army truck!
Sister, sister can't you see, what the Army did to me!
Took away my tight blue jeans, now I'm wearing army greens!
Tahdon olla tykkimies,
taistelukenttien herrasmies.
Jääkäri tetsaa otsa hies,
tykkimies on tiedemies.
(Parola, PsPr, 1988)
Meistä tehäään jääkäreitä
Parolannummen sankareita
Ei maistu meille aamutee
Ainoastaan tee-äs-tee
(Parola, PsPr)
Kalevala
Nooonii eli, koska Kalevala on Suomen kansallis eepos, merkittävä teos ja kaikille tuttu, on eeeerittäin tärkeää ottaa kyseinen teos esille myös meidän mahtavassa esitelmässämme. Kiivaan aivotyöskentelyn ja muutaman aiheenvaihdon seurauksena päätimme ottaa katkelman Joukahaisen kommelluksista osaksi tätä projektia. Kyseinen katkelma on runosta kolme, siis se loppupuolen pätkä jossa Väinämöinen kohtaa Joukahaisen tiedettävin seurauksin. Luvassa jonkinlaista analysointia runon sisällöstä.
opettajan suusta: "Joukahainen ja väinämöinen joutuu suolla vastakkain, keskellä kesää reellä ajettaessa. Koska siis teitä ei ollut, puisilla jalaksilla pääsi mainiosti. Siinä kulttuurissa nuorempi väistää vanhempaa varsinkin kun on shamaanista kyse. Nuoren Joukahaisen isä on kuollut, ja hän otattelee vanhan väinämöisen kanssa. He joutuvat kilpalaulantaan kun Joukahainen sanoo olevansa mahtavampi shamaani. Joopajoooo ja Väinämöinen kysyy, että mitä Joukahainen sitten tietäää. Tiedot eivät oikein vakuuta. Kaiken kukkuraksi Joukahainen sanoo olleensa maailmaa luomassa, vaikka Väinämöinen ja Ilmarinenhan oli maailman luonut. Pian Väinämöinen alkaa laulaa, jolloin Joukahainen joutuu polviaan myöten suohon. Joukahainen lupaa Väinämöiselle veneen, ei kelpaa. Pian ollaan polvia myöten suossa. Joukahainen lupaa hevosen, ei kelpaa. Rinnus hipoo suota. Joukahainen lupaa sisarensa Ainon, joka kelpaa! :D Aino ei ajatuksesta tykkää, äiti sitäkin enemmän. Epätoivoinen Aino hukuttautuu (gallel gallelan maalaus)ja muuttuu merenneidoksi, eli utunaiseksi(?)"
Ö
opettajan suusta: "Joukahainen ja väinämöinen joutuu suolla vastakkain, keskellä kesää reellä ajettaessa. Koska siis teitä ei ollut, puisilla jalaksilla pääsi mainiosti. Siinä kulttuurissa nuorempi väistää vanhempaa varsinkin kun on shamaanista kyse. Nuoren Joukahaisen isä on kuollut, ja hän otattelee vanhan väinämöisen kanssa. He joutuvat kilpalaulantaan kun Joukahainen sanoo olevansa mahtavampi shamaani. Joopajoooo ja Väinämöinen kysyy, että mitä Joukahainen sitten tietäää. Tiedot eivät oikein vakuuta. Kaiken kukkuraksi Joukahainen sanoo olleensa maailmaa luomassa, vaikka Väinämöinen ja Ilmarinenhan oli maailman luonut. Pian Väinämöinen alkaa laulaa, jolloin Joukahainen joutuu polviaan myöten suohon. Joukahainen lupaa Väinämöiselle veneen, ei kelpaa. Pian ollaan polvia myöten suossa. Joukahainen lupaa hevosen, ei kelpaa. Rinnus hipoo suota. Joukahainen lupaa sisarensa Ainon, joka kelpaa! :D Aino ei ajatuksesta tykkää, äiti sitäkin enemmän. Epätoivoinen Aino hukuttautuu (gallel gallelan maalaus)ja muuttuu merenneidoksi, eli utunaiseksi(?)"
Ö
torstai 8. toukokuuta 2008
ridiculous runo analysaatio
OTSIKKO
Toivo Pekkasen voimakas runo Suuren metsän yö on osa vuonna 1955 julkaistua Lähtö matkalle runokokoelmaa. Luontokuvasta muodostuva, unenomainen runo on tunnelmaltaan kevyt ja haikea. Tämä on runon ydinajatuksen kannalta hyvinkin keskeistä, sillä koko punainen lanka rakentuu vuoden- sekä vuorokaudenaikojen vaihtelujen ympärille ja keskittyy niiden lempeä-ääniseen kuvaukseen. Balladi tai dityrambi runo ei ole, mutta varsinaisesta tarinastakaan ei voida puhua. Siksi runoa on erittäin vaikea yhdistää mihinkään lajikategoriaan.
Jo itse runon nimellä on selkeä ja merkittävä yhteys sisältöön, sillä se on ensimmäinen varsinainen pala koottaessa ja hahmottaessa runon alkutilannetta. Nimi Suuren metsän yö viittaa tulevaan valaisevasti ja aukeaa lopullisesti jo ensimmäisen säkeen kohdalla. Runossa puhujan osuus on melko epäselvä, sillä pienintäkään vinkkiä kertojan iästä tai sukupuolesta ei sisällöstä löydy. Puhujan asenne metsän yöhön on kuitenkin selvästi havaittavissa, kun surua ja murhetta huokuva, mutta ihailtavan haltioitunut sävy kahlaa jokaisen säkeen lävitse ja tuo tarkasti esiin sen kuinka puhuja kokee luonnon. Lyyrinen minä kertoo metsän ulkoasun muutoksista yleisesti, sillä äänen sisältö ole suunnattu tietylle kohdelukijalle.
Pateettisuudelta on onnistuttu välttymään, vaikka näkökanta ei vaihtele missään kohdassa runoa. Välillä sorrutaan kuitenkin hyperbolan puolelle ja tunnelma vaihtuu pian imeläksi. Etenkin pyrkimys kuvata arvostusta yön monimuotoista kauneutta kohtaan kuudennessa säkeessä huokaisulla “valkeuden virratessa tuhansissa puroissa” tekee kyseisistä puroista määrällisesti liioitellun ja rikkoo koko harmonisen kokonaisuuden.
Moderneita vivahteita ei kymmenen säkeisessä runossa juurikaan ole, vaan kokonaisuus muodostuu täysin perinteisistä osista. Riimittömän ja rauhallisrytmisen runon viisi ensimmäistä säettä sisältää kukin vertauksen, jolloin “kuin” sana on kovassa käytössä. Runossa leikitellään suhteellisen paljon kielikuvilla, sekä yön elollistaminen tulee esiin jo heti ensimmäisessä säkeessä. Yö kuvataan tekevänä henkilönä ensimmäisen säkeen kohdassa “yö liikkuu kuin valtava hirvi”, joka luo välittömästi lukijalle mielikuvan yön mahtavasta suuruudesta. Myös kohdassa “se näyttää itsensä rakastuneille” yö tuo ilmi itsensä tekevänä subjektina. Personifikaatiota käytetäänkin säästelemättä koko runossa.
Alku- tai loppusoinnullisuutta, sananheittoja tai synestesiaa ei runossa esiinny lainkaan, mutta muutama säkeenmurros tekstistä kuitenkin löytyy. Vastakohta-asettelut ja toistot ovat jätetty kokonaan pois, sekä runon symbolinen taso on olematon. Tällöin rivien välistä lukeminen on mahdotonta.
Toivo Pekkasen voimakas runo Suuren metsän yö on osa vuonna 1955 julkaistua Lähtö matkalle runokokoelmaa. Luontokuvasta muodostuva, unenomainen runo on tunnelmaltaan kevyt ja haikea. Tämä on runon ydinajatuksen kannalta hyvinkin keskeistä, sillä koko punainen lanka rakentuu vuoden- sekä vuorokaudenaikojen vaihtelujen ympärille ja keskittyy niiden lempeä-ääniseen kuvaukseen. Balladi tai dityrambi runo ei ole, mutta varsinaisesta tarinastakaan ei voida puhua. Siksi runoa on erittäin vaikea yhdistää mihinkään lajikategoriaan.
Jo itse runon nimellä on selkeä ja merkittävä yhteys sisältöön, sillä se on ensimmäinen varsinainen pala koottaessa ja hahmottaessa runon alkutilannetta. Nimi Suuren metsän yö viittaa tulevaan valaisevasti ja aukeaa lopullisesti jo ensimmäisen säkeen kohdalla. Runossa puhujan osuus on melko epäselvä, sillä pienintäkään vinkkiä kertojan iästä tai sukupuolesta ei sisällöstä löydy. Puhujan asenne metsän yöhön on kuitenkin selvästi havaittavissa, kun surua ja murhetta huokuva, mutta ihailtavan haltioitunut sävy kahlaa jokaisen säkeen lävitse ja tuo tarkasti esiin sen kuinka puhuja kokee luonnon. Lyyrinen minä kertoo metsän ulkoasun muutoksista yleisesti, sillä äänen sisältö ole suunnattu tietylle kohdelukijalle.
Pateettisuudelta on onnistuttu välttymään, vaikka näkökanta ei vaihtele missään kohdassa runoa. Välillä sorrutaan kuitenkin hyperbolan puolelle ja tunnelma vaihtuu pian imeläksi. Etenkin pyrkimys kuvata arvostusta yön monimuotoista kauneutta kohtaan kuudennessa säkeessä huokaisulla “valkeuden virratessa tuhansissa puroissa” tekee kyseisistä puroista määrällisesti liioitellun ja rikkoo koko harmonisen kokonaisuuden.
Moderneita vivahteita ei kymmenen säkeisessä runossa juurikaan ole, vaan kokonaisuus muodostuu täysin perinteisistä osista. Riimittömän ja rauhallisrytmisen runon viisi ensimmäistä säettä sisältää kukin vertauksen, jolloin “kuin” sana on kovassa käytössä. Runossa leikitellään suhteellisen paljon kielikuvilla, sekä yön elollistaminen tulee esiin jo heti ensimmäisessä säkeessä. Yö kuvataan tekevänä henkilönä ensimmäisen säkeen kohdassa “yö liikkuu kuin valtava hirvi”, joka luo välittömästi lukijalle mielikuvan yön mahtavasta suuruudesta. Myös kohdassa “se näyttää itsensä rakastuneille” yö tuo ilmi itsensä tekevänä subjektina. Personifikaatiota käytetäänkin säästelemättä koko runossa.
Alku- tai loppusoinnullisuutta, sananheittoja tai synestesiaa ei runossa esiinny lainkaan, mutta muutama säkeenmurros tekstistä kuitenkin löytyy. Vastakohta-asettelut ja toistot ovat jätetty kokonaan pois, sekä runon symbolinen taso on olematon. Tällöin rivien välistä lukeminen on mahdotonta.
suuren metsän yööö(k)
Suurissa metsssä yö liikkuu kuin valtava hirvi.
Se on äänetön kuin pilvet.
Se pukee itsensä mustaan kuin itse murhe,
se verhoutuu valkoiseen kuin kuollut,
kuin talven jäätyneet tuulet,
ja sulavan valkeuden virratessa tuhansissa puroissa
se näyttää itsensä rakastuneille
katoavissa ja syntyvissä auringonsäteissä.
Oi suuren metsän yö!
Avaa sylisi väsyneelle.
Toivo Pekkanen, Lähtö matkalle 1955
Se on äänetön kuin pilvet.
Se pukee itsensä mustaan kuin itse murhe,
se verhoutuu valkoiseen kuin kuollut,
kuin talven jäätyneet tuulet,
ja sulavan valkeuden virratessa tuhansissa puroissa
se näyttää itsensä rakastuneille
katoavissa ja syntyvissä auringonsäteissä.
Oi suuren metsän yö!
Avaa sylisi väsyneelle.
Toivo Pekkanen, Lähtö matkalle 1955
lauantai 3. toukokuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)